Hallipesiksen suola ja sokeri!– Unto Putto tutkii
Se on se aika vuodesta. Talven pimeys alkaa taittua, loistavia keväthankia odotellaan. Runebergi meni, ystävä tuli, ja laskiainen. Eikä siinä kaikki, pesiskausi alkaa! Joku voi viisastella, että johan se alkoi harjoituspeleillä pari viikkoa sitten. Toisen mielestä se alkaa vasta toukokuussa kun tivoli on purettu, toinen pystytetty kentän puolelle, makkara tuoksuu ,pohjoisnavalta tuulee lyhentymättömänä yli kentän – ja oikeat sarjapisteet on pelissä.
Nyttemmin on kuitenkin havaittu, että hallipeleillä on merkitys niin pelaajille, joukkueille kuin seuroillekin. Liikuntatieteen desantti Unto Puton tutkimuskeskus KOHUssa (Katellaan, Otaksutaan, sit Huilataan) kehittämän vallankumouksellisen ajatuksenkaappauslaitteen avulla – Putto jätti suuremman luokan vallankumouksen omalta osaltaan ravistelemalla sen yo-kylän 7. kerroksen parvekkeelta vapun 1974 jälkitohinoissa yhdessä eteisen maton kanssa – pääsemme kurkistamaan pesisporukan päiden sisään muutama päivä ennen Jyväskylän SM-hallien alkuturnausta. Mittaushavainnot on käsitelty Puton itse juuri tähän hetkeen kehittämällä HungrySirs–softalla. Ohjelmoijan huomioiden kyse onkin todella pehmeästä tavarasta. Seuraavassa ajatusvirtaa eri koehenkilöiltä:
Nuori pelaaja, kärkimiespotentiaalia: ”Nyt näätte mihin meikä pystyy. Radalle meen ja joka kerta. Rennosti vaan, vaikka väkisin. Löisinkö pomppua? Mutta enhän mää osaa sitä kesälläkään…Mutta toisaalta lattia on kovempi…Niin mutta jos tulee laiton?…No sitten tulee!…vaikoukkunäpillä?…syöttäis jo!EimitäänLievestuoretta vastaan mut mää aion pysyä loppu-uran kaupungissa – tuli kuntaliitos tai ei”
Vanhempi konna=pelaaja, lyöntipuolen miehiä: ”Alkaahan ne viimein. Ritsahousut jalkaan ja nelonen hihaan, sitä vartenhan tässä eletään. Mieluumminhan sitä lyö (pallolla) Tahkolaista kun pressua! Alko jo suivaannuttaa se graniittiluolassa kykkiminen, kun ei ollut noita ilmahälytyksiäkään. Tilannetta vaan pöytään niin tämä setä puhkoo puolihämärässä linjaa. Nivunen vähän hannaa mutta en taida kertoa kenellekään…”
Ykkösvahti: ”Toivottavasti lyövät hanskaan jos kohti lyövät. Onneksi sillä syötönvalvojalla on raitapaita niin erottaa missä kotipesä on…Täytyy mennä lähemmäs kattoon”
Lukkari: ”Nyt ei tuuli syö tolppaa…mutta jos puskee väärää niin se on sitten mies ilmaseks kenttään, ja sitten tulee pomppua perään ja jätkät on pahana…mutta ilman tolppaa ne pomputtaaitteensäkenttään…mitähän tässä alkais? Kankaanpääläinen juoksemassa takaisin laittomalta pompulta, se on kyllä kaunis näky, täytyy pitää lautasen takareunalla…
Sieppari – nro 7: – - - (ei mitattua ajatustoimintaa yli virhemarginaalin rajojen)
Pelinjohtaja: ”Mitäköhän ihmettä tästä tulee?”
Desantti Putto, miten vetäisitte yhteen mullistavat tutkimustuloksenne?
”Ai mää vai? Tota. Hallipesis on omituinen yhdistelmä yliyrittämisestä aiheutuvaa alisuorittamista ja päinvastoin. Setti kuumaa sydäntä ja kylmää järkeä. Oleellisina menestystekijöinä ovat kuten pesiksessä aina kohdat a) ja kohta 2: Hevosenkokoinen henk.koht. itseluottamus ja sen sovittaminen joukkueen taktiikkaa palvelemaan”
Miten se käytännössä tehdään?
Ei mitään hajua, taaskaan. Siksi aion mennä paikan päälle katsomaan. Ja kuuntelemaan, tunnetusti sana on löyhässä niin joukkueiden sisällä kuin välilläkin. Alfa-urokset esittää ajoittain pelistään Beta-versiota, ja sen huomaa.. Tuomarikoulutustakin olen joskus havainnut pelaajien taholta. Tämä on sosiologisesti ihan ymmärrettävää. Jos kaksi sääntöä osaa ja toisen vielä ymmärtääkin, niin miksi ei tietoa jakaisi muillekin. Itsekin toimin juuri näin katsomosta käsin.
Hyvä lukija. Ai sää vai?Aivan, juuri sinä. Liity johtavien analyytikkojen joukkoon ja sipaise itsesi Hipposhalliin la 18.2. Piippuhylly alkaa täyttyä jo perjantain puolella, ja lattiakatsomon paikoillekin on tunkua. Kartut heiluu, jalat ja suut käy! 100 % sateettomuustakuu!
